viimeiselle sivulle, viimeiselle riville, piirrän minä muistoni nimet - ikuisiksi ajoiksi - ikuiseksi muistoksi, siitä, että sinä rakastit Italiaa. Sieltä sinulle kukkia poimin ja kannan - teen niistä seppeleen, sen haudallesi kannan, vaikka ilman lupaani täältä lähdit - niin - etten minä mitään voinut. Vain enkeli kulki violetin huoneeni halki ja värjäsi sen surun hopeisella kyynelillä. Koskaan ei mikään palaa - niin kuin oli ennen, sinä olit lahja suuren rakkauden, olit äidin ja isän oma kukka sen tiedän, myös heitä ikävöin. Nuistan aina sinua, kunnes hautani on kaivettu, silloin saamme rakastaa - riumuita ja olla onnen kukkuloilla, jotka odottaa siellä missä on Italian maa.