13

13

Näin unen johon uskoakseni,
liittyi taikauskoa.

Luku oli 13,
se siis unessa pääosaa näytteli.

Siis,
aamulla,
kun heräsin,
aloin välittömästi etsiä paperia, jolle raapustaa,
kaikkien töllisteltäväksi ilmoittaa,
julkisesti unen tuon.

En välitänyt mä siitä,
aatelaanko mua sekavaksi,
tai,
oudoksi olennoksi,
joka pitää kiinni unistaan,
ja symbooleista niistä,
joita niissä esiintyy,
ja,
kaikenlisäksi hellii niitä vielä kuin lasta,
noita arkaaisia asioita,
joista skeptitkot ovat montaa mieltä,
yleensä vain yhtä,
tehden itsensä tyhmäksi,
ja kyvyttömäksi ajattelemaan,
muuten kuin tieteen harjoittamalla tavalla.

Liittyikö unen tuon,
reprensaatiot,
puhtaasti kokemukseen,
edellisen päivän tapahtumiin,
vai,
oliko tarkoitus joku muu kaukainen,
takaa vuosituhansien,
tullut tervehtimään,
viisautta antamaan ja ymmärrystä,
jota totta tosiaan,
joskus kyllä tarvitaan.

Unessa istuin hotellin pöydässä numero 13,
avain oli mulla kädessä numero 13,
siitä saatoin päätellä,
asuin siis huoneessa 13.

Huoneesen tuohon,
heti kun sinne saavuin,
alkoi virrata naisia,
ja,
lopulta heitä oli kolmetoista,
kaikki eri kansallisuuksia.

Voisinko jo nyt puhua,
arkkityyppisestä unesta,
vaikka siinä ei ollutkaan,
ainakaan heti viisasta miestä tuota,
ei avainta kultaista,
ei sormusta, ei kaivoa, soturia, metsästäjää...

Aattelin mä silloin,
på svenska luonnollisesti,
nyt täyttyvät ehdot,
toivottavasti poissa pysyvät kuolleiden lehdot.

Kysymys ei ollut siis vain mielikuvista,
uneen tuohon latautui syvää emootiota kummaa,
se oli siis,
ja,
olikin - psyykkisesti voimakas,
sen täytyi olla dynaaminen,
siks sähköinen olo oli mulla,
ja todistaahan kirjoituskin tää,
et voimaa oli tuossa unessa, jossa esiintyi pääroolissa numero 13.

Oli ase myös kultainen,
revolveri pöydällä huoneeen sen,
siinä kolmetoista oli luotia,
mut,
kaksitoista vain kultaista yksi oli tehty kivestä harmaasta.

Unessa myös pelehdin,
ja,
makasin nuo kolmetoista naista,
jotka kaikki olikin tullut eri maista,
siis pääni melkein halkesi,
voihkinaan tuohon,
jota lausuttiin monin eri kielin,
ÅÅH ja AAH Åoih, iih, more, ich bin so aaah ja jag trur att jag blir galen,,,

Sitten tapahtui jotain merkillistä peniksestäni purkautui,
vain kolmetoista puhallusta
se kultapölyäpuhalteli,
ilmaan päästeli,
niin, että,
silmiä kirveli.

Sitten aivastin kolmetoista kertaa,
ja - nikottelin kertaa kaksitoista,
siis mihin katosi hikka yksi,
muutunut luku oli vähemmäksi,
pistoolkin oli muutunut käärmeeksi suureksi,
itse myös muutoksen olin kokenut,
olin muuttunut aatamista eevaksi,
naiseksi kaikkein kauneimmaksi,

Heräsin...

Ihmettelen tovin,
kovin olin tosin väsynyt,
mistä mahtoi uni mulle tää,
päähäni temmeltää,
piilotajunta oli siis taas,
syössyt esiin animuksen ja animan,

Uskoin, että luku kolmetoista rahaa vielä merkitsee,
en tiedä miksi,
siksi en selittämään sitä ala,
ja toisaalta pakotti mut uskomaan,
ja,
hyväksymään,
osuudeksi olemukseni,
äidin sekä isän,
oonhan lapsi sekä miehen, että naisen.

Muista siis aina et uni on kuoleman veli,
tuon tumman viikatemiehen,
joka saapuu jokaisen luo,
ja tekee tilin mik`vie luojan luo.

Six aattele sitä aina sillon tällöin,
et oo niin tyhmä miltä näytät pallinaama,
ja vastuun otat elämästä tästä.

Elämästä tästä kakskolmasosaa on unta ja yhtä totta kuin,
valveuni, jota päivisin sä kuljet ja usein unelta silmäsi suljet.