Kaipuu

Kaipaan kosketustasi,
sitä ei tule,
kaipaan suudelmaa,
sitä ei tule.

Kaipaan sanaa rakkaus,
en kuule ääntäsi,
se on kuollu,
sitä ei enää ole,
olen murheen mustaksi värjäämä.

Katson peiliin,
mikä minussa on niin väärin,
ettei minua voi rakastaa,
en tosin näe sisintäni,
ehkä se on ilkeä ja paha,
vaikka,
hyvää se aina tahtoi,
välillä olin iysekin voimaton,
nyt,
kalvaa mua syyllisyys julma ja harmaa,
kun varmaa on ainoastaan yksinäisyys,
kylmä ja sininen.

En jaksa enää itkeä,
huomaan,
kyyneleeni on kuivuneet,
tiedän,
tunne,
vaistoan,
olen yksin,
näin lienee tarkoitettu,
harmaa vaate peittää sieluni,
ja syö sen vähitellen,
pikkuhiljaa - nakertaa,
rikki.

Rakkaus ja välittäminen on kuollut,
tunteet nuo joita rakastin,
joiden vuoksi elin,
toivon,
että ne joskus,
kohtaisivat minut
jälleen.

Muistan enää vain hämärästi muutamia onnen hetkiä,
ehkä nekin olivat vain valhetta,
ja turhia retkiä.