tukholmalainen puisto

askeleet rahisivat
hiekka narskui kenkien alla
ilta tukholmalaisessa puistossa oli jo hämärtynyt puolipimeäksi
taivaanrannassa näkyi yhä tummenevia pilviä
yhtäkkiä tuo tulija säpsähti ja sydän ponnahti kurkkuun ja käsi lähti tavoittelemaan asetta
polulle oli ilmestynyt kuin tyhjästä baskeripäinen
tumma hahmo
jolla oli raidallinen pusero ja pienet viikset
ja joka muistutti etäisesti kissaa
tämä olio piti pistoolia kädessään ja sen piippu osoitti suoraan tulijan otsaan
jossain syvällä sisimmässään tajunta antoi kertoa
jotain oli nyt pahasti pielessä
linssiin oli kustu
ja
vieläpä pahemman kerran
kuului kaksi laukausta ja ehti tuskin havaita suuliekit
toinen luodeista lävisti otsan
toinen meni oikeasta silmästä sisään
tulija lennähti nurin ja vain menneen ja tulevan väli
olematon
käsitys
sitten saapui pimeys
ja
kävi läpitunkemattomaksi
eikä se johtunut yöstä
elämää ei ollut enää tarjolla tässä kohdin aikaa
ruumis kasvoillaan mykkä ihmettelevä ilme
ei ikään kuin suostunut käsittämään tapahtunutta
sitten sai tunnottoman potkun kylkeen
ja
kuollut liha päästi muksahtavan äänen
ruumis kierähti laskuojaan
kasvot painuen liejuun
pian alkaisi sataa tihuuttaa