sairaalamiljöö edusti elämän ja hautuumaan välimaastoa
moni oli sieltä omin jaloin lähtenyt mutta moni sinne myös elämänsä hukannut ja lopulta kuollut joko varsinaiseen tautiin tai epäonnistuneeseen leikkaukseen
johon sitten vain todettaisiin
että
kuollut hoidon aiheuttamiin komplikaatioihin mutta mitään ei ollut tehtävissä
kaikki voitava tehtiin
ja vaikkei
olisi tehtykään olivat lääkärit kyllä olivat sen verran kollegiaalisia
ettei niitä toistensa virheistä pääsisi syyttelemään
mitään ei myönnetä ja toisin ei kyetä todistamaan
sairaalassa viihtyivät myös erilaiset basiliskot ja bakteerit sekä virukset nuo kaikkein häijyimmät pikkunilviäiset
jotka alituiseen kyttäsivät tilaisuutta hyökätä sairaan kimppuun ja teki niiden mieli terveenkin kimppuun käydä
jos
vaan tilaisuus tulisi ja tyyppi olisi sopivassa tilassa
ne viihtyilivät
potilaiden ja hoitohenkilökunnan käsissä
lavuaareissa ja hanoissa
niille kelpasi lymypaikaksi lähes kaikki mahdollinen
vanhentunut ruoka oli oikein ihanteellinen paikka niiden sikiämiselle ilman pienintäkään omantunnon tuskaa ne sitten hyökkäisivät jonkun rintataudin heikentämän potilaan kimppuun ja lopulta imisivät tästä loputkin mehut
niin
että jäljellä olisi enää etäisesti tuota alkuperäishahmoa muistuttava kellertävänahkainen luukasa
sairaala ja sen pihapiiri oli yksikertaisesti saastunut ja kaikin puolin kuvottava
puhumattakaan ankeista sisätiloista
yhtäkkiset parahdukset joita puoliavoimista ovista joskus kuului veti mielen apeaksi niin että
joka sellaisen kuuli ei siitä hevin muutamaan päivään toipunut
vaan tunsi kuoleman istuvan vasemmalla olkapäällään
ja saattoipa kuulla
jos
tarkkaan kuunteli sen sanovan
peremmälle vaan
eihän tässä hätä ole tämän näköinen
juu ei
tuo kuulemasi ei ollut ainakaan kuolinkorahdus
ei sen suuntaistakaan
käykää peremmälle
ja saattaisipa sen jälkeen "kuulla" ilkikurista hihitystä ja naurua ja ivailua multaruumiista ja vesisoikosta
joka kuoleman niin halutessa laihtuisi kilon tai pari viikossa ja lopulta kuihtuisi pois tästä nitisevästä elämästä
kuolema viihtyi sairaalassa ja sen kolkoilla käytävillä ja huoneissa jossa oli usein kauniita ja tuoksuvia kukkia kuin hautajaisissa
eritoten sen mielenkiintoa kutittivat leikkaussalit ja poliklinikat johon onnettomuuksien uhrit tuodaan
niissä hän tunsi ikään kuin elävänsä
ne olivat juhlaa arkipäiväisen kroonikko-osasto työn vastapainona tai tylsien vanhainkotien
joissa leijui tympeä ruuan ja eritteiden tuoksu
hälytysajoneuvon ujellus sai hänet höristelemään korviaan ja se kohotti mielialaa
joka joskus tuppasi kääntymään apeaksi lääketieteen kehittäessä yhä uusia parannuskeinoja
silloin totesi hän
eivät nähneet metsää puilta
hän olisi eritoten halunnut äänittää hälytyssireenien ujellusta
tuo ujellus oli kuin äidin tuutulaulu
johon hän helposti nukahti silloin
kun tuli tarve tyydyttää vähäistä unentarvettaan tai oli vapaapäivä
noita vapaapäiviä hän suoraan sanoen inhosi
silloin hän usein löhösi uimarannalla ja toivoi jonkun hukkuvan tai jos tiedossa olivat kilpa-ajot
olivat ne yleensä hänen mieleensä
erityisesti eläintarhanajojen kuolemankurvi oli hänen suosikkipaikkojaan mutta siellä ajettiin vain toukokuun toisena sunnuntaina äitienpäivänä
hänelle ihmisen vaellus oli yhtä tuttu kuin kärsimys ja turha pyristely tai unohdus
ei kuolemaa ole
katsellaan vaan telkkaria ja jutellaan mukavia
no tosin sodat olivat vieneet kymmenet miljoonat hautaan ja niin oli ollut aina
melkein alusta saakka
sitten oli tullut tuo jeesus ja pilannut kaiken antamalla muka mahdollisuuden uskoa ikuiseen elämään
uskoi kuka uskoi
pontius pilatus muuten uskoi
sen hän oli nähnyt tuona kolmantenatoista päivänä
jolloin jeesus oli ollut palatsin sisäpihalla ja kuten tiedetään
antanut lyödä molemmille poskilleen
ja juudas tuo onneton oli saanut kolmekymmentä hopearahaansa
hänen ansiostaan
sillä hän oli astunut juudaksen sieluun ja supissut tämän korviin
kuinka elämme täällä vain kerran ja kuinka mitään muuta ei ole
eikä tule
niin...
ja tähän tämä oli pudonnut
juudas
ei siinä auttanut juudasta kukaan
vaikka jeesus varsin hyvin kuten kaikkivaltiaskin tiesi tapahtumat jo entuudeltaan etukäteen
tutkimattomat ovat herran tiet
hänelle kuolemantuojalle erikoisen mielenkiinnon kohteena olivat henkisissä tuskissa itsemurhaa hautovat
heille hän
kuolema
tarjosi auliisti väsymätöntä apuaan muodossa jos toisessa
heille hänen sydämensä sykki erityistä lämpöä
väsymättä hän jaksoi maanitella ja kehotella ryhtymään tuumasta toimeen supisten heidän korviinsa
maailman kurjuutta ja elämän epäoikeudenmukaisuutta ja sitä
ettei mikään kuitenkaan paremmaksi muuttuisi
kaikki huononee
pääset pois tästä kohelluksesta voit jättää koko avaruudessa möllöttävän pallon
kerran se vaan kirpaisee
ajattele
maanitteli hän
surevia omaisia
saisivat maksaa huonosta kohtelusta
tuntea kerrankin mitä on syyllisyys
sinusta puhuttaisiin komeita ylistyssanoja
sellaisia mitä elävät eivät koskaan saa osakseen
sinä olet siinä nautiskelijan osassa muut saavat surra ja itkeä tihuuttaa
ja
jos mahdollista testamenttaa omaisuutesi johonkin turhanpäiväiseen
saavat siten riidellä oikein kunnolla perinnöstä
olla tukkanuottasilla
haa
torstai 11. syyskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti