sunnuntai 14. syyskuuta 2008

kesäillassa

tapahtui vielä niin
että kerran oli tyttö apeissaan ja alakuloisena seisoskelemassa iltahämärässä kapealla kylätiellä
sillä kohtaa missä vuosia myöhemmin olisi punakaartin maxim konekivääri asemissaan
seisoi ja tähysi taivaalle
sai todistaa universaalia näytelmää
vain kaksi vuotta oli siitä
kun tuo luomakunnan kruunun eräs edustaja
nimeltään bleriot oli lentänyt englannin kanaalin yli hieman yli neljässäkymmenessä minuutissa
siitä oli kaikki hölissyt ja puhuneet
se oli herättänyt niin suurta ihmetystä
että jotkut epäilivät jo maailmanlopun tuloakin
taivas oli kirkas
maassa oli sinisenharmaan pimeää
ja
tähtitaivas loisti kirkkaana tummanvioletin sinistä avaruutta vasten ilmassa tuoksui voimakkaasti jo kypsään ikään tulleen kesän hajut
ja tuoksut
maantie haisi laiselleen
märältä hiekalta ja hevosenlannalta
tie kiemurteli tummana ja kapeana peltoaukean lomitse
siinä seisoi tyttö pienen metsikön suojassa ja nojasi sammaleiseen kiveen kuului vaimeaa suhinaa
joka voimistui
oli kuin suuri mehiläisparvi olisi lähestynyt taivaalta
vaistomaisesti tähysi tyttö suoraan yläpuolelle
niska kenossa suoraan ylös taivaalle
näkyi kolme kirkasta valoa
paljon suurempia kuin tähdet
yksi niistä oli kahta suurempi
ne tulivat lähemmäs
alemmas
ne tulivat niin alas
että niiden ääriviivat näkyivät selkeästi ja ne hohtivat kirkasta sameaa valoa ja niiden keskellä kulki punahehkuinen rubiinivyö
kaksi oli pyöreää ja suurin oli pitkulainen
kuin soikioksi venytetty ympyrä
ne killuivat siinä näkyvillä tovin
ehkä kymmenen minuuttia
suoraan työn yläpuolella
tyttö otti taskusta lantin
sen ainoan
ja heitti sen ilmaan
ja toivoi
toivomus tuli helposti
lantti pyöri vaimeasti kilisten ja jäi ilmaan noin kahden metrin korkeuteen ja jatkoi pyörimistään
kotvan ne siinä olivat
ääni voimistui hieman ja ne liukuivat nopeasti kohti pohjoista järven yli ja katosivat korkeuksiin
jälkeensä ne jättivät silmänräpäyksen kirkkaan sinisen valovanan
sitten oli taas harmaata
lantti tipahti suoraan ojennettuun käteen
se tuntui lämpimältä
sillä hetkellä
elämän tarkoitus sai ikuisen otteen tytön sielusta ja varmuus siitä
että me emme olleet yksin maailmankaikkeudessa
kyyneleet kastelivat tytönsilmäkulmat
viisas nöyryys ja anteeksiantaminen täyttivät mieleni ja hän käsitti
kuinka helppoa ja yksinkertaista kaikki oli
ei ollut mitään syytä ylpeilyyn
sai olla
viha lauhtui ja syvä rakkaus täytti hetkeksi sydämen
toinen luonto otti siinä ensiaskeleitaan suomalaisessa kesäillassa kapealla hiekkatiellä
kahdeksankymmentäkaksivuotta myöhemmin
tyttö sai viimeisen morfiinipiikin marian sairaalassa
joka tuuditti hänet rauhaisaan
ja
levolliseen uneen
hänen elämäänsä eivät skeptikkofundamentalistiuskovaiset
olleet vaivanneet
hyvää yötä
ja kiitos kaikesta

Ei kommentteja: